Miten hevonen oppii?

10.11.
2013

Essi Antila

Essi Antila

Asuu: Sahalahdella
Motto: Kulje lempeästi kohti unelmiasi - nauttien matkasta.
Lue lisää: www.optimoriding.com







Miksi tarvitsemme käyttäytymistiedettä ja oppimisteoriaa hevosenkouluttamisessa? Mitä jos ongelmat hevosen kanssa eivät liitykään johtaja-asemaasi vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutuksessa on epäonnistuttu?

Oletko koskaan nähnyt hevosta, joka ei vastaa paineeseen? Joka lisäksi vaikuttaa kyllästyneeltä ja passiiviselta? Sillä saattaa olla lisäksi ruuansulatusongelmia tai muita yleisen hyvinvoinnin vähenemisestä johtuvia ongelmia.

Opiskellessani Equitation Science International –tutkintoa tämä on ollut ehkäpä kaikkein herättävin seikka, jonka etologi Dr. Andrew McLean oli kirjannut opiskelumateriaaliin. Opittu avuttomuus on tila, jossa hevonen on oppinut olemaan vastaamatta paineeseen, koska se ei ole pystynyt kontrolloimaan kivun määrää sen ollessa väistämätöntä. Siis se on tila, johon on päädytty, kun hevonen ei enää koe aggressiivisen tai pakenemiseen liittyvän käytöksenkään poistavan kipua.

Opittu avuttomuus ei ole jotain, mikä on tai ei ole hevosessa, vaan se on asteittainen tila. Valitettavan usein tapaan hevosia, jotka ovat matkalla sinne. McLean toteaa kirjassaan Academic Horse Training (vapaasti suomennettuna):
    
”Opittu avuttomuus on hevosenkouluttamisen viikatemies, ja sen esiintymisen mahdollisuus tulisi palvella voimakkaana varoituksena kaikille hevosenkouluttajille vääränlaisten ohjasotteiden, raipan ja kannusten käytöstä.”

Opitun avuttomuuden ja sitä edeltävien konfliktikäyttäytymisten (eli pakoreaktion tai aggressiivisuuden) taustalla on epäonnistuminen kouluttamisessa, ei puutteellinen johtaja-asema tai hevosen luonnevika. McLean havainnollistaa johtajuusteemaa samaisessa kirjassaan näin (vapaasti suomennettuna):

”Esimerkiksi hevonen, joka ei mene traileriin ei kieltäydy menemästä sen takia, että se ei luota sinuun tai kunnioita sinua tai koska hän näkee johtajuutesi liian heikkona. Hän kieltäytyy, koska maastakäsin annettavat eteenpäin vievät avut eivät ole tarpeeksi hyvin koulutetut, jotta hevonen kulkisi juuri sinne, minne ikinä haluat sen menevän.”   

Ja mitä tulee hevosen ”luonteeseen”, hevoset ovat kaikki geeniperimältään ja käyttäytymishistorialtaan erilaisia, jotka määrittävät tavat, joilla kukin hevonen antaa vastauksia meidän antamaamme paineeseen. Minkälainen geeniperimä onkaan kyseessä, voidaan koulutuksella vahvistaa tai vähentää näitä ominaisuuksia. Toinen tarvitsee enemmän painetta tai enemmän toistoja oikeiden vastauksien aikaansaamiseksi kuin toinen.

Nämä edelliset seikat mielessä, miten käyttäytymistieteeseen ja oppimisteoriaan perustuva kouluttaminen pystyy vastaamaan ongelmiin hevosenkouluttamisessa?

Johdonmukaisuus ja asteittainen eteneminen, apujen oikea ajoitus ja paineen asteittainen lisääminen mahdollistavat hevoselle ymmärrettävän sekä stressi- ja konfliktivapaan oppimisen. Todistusaineiston avulla testatun hevosenkoulutusmenetelmän avulla voimme antaa hevoselle mahdollisuuden oppia nopeasti ja siten eliminoida kaikki aiheeton siihen kohdistuva paine.

Mielestäni on jokaisen hevosihmisen velvollisuus tietää, miten hevonen oppii parhaiten.

Lue lisää Andrew McLeanin ja hänen tiiminsä kunniakkaasta työstä hevosen hyvinvoinnin eteen: www.aebc.com.au