Siellä missä metodit kohtaavat

27.10.
2014

Essi Antila

Essi Antila

Asuu: Sahalahdella
Motto: Kulje lempeästi kohti unelmiasi - nauttien matkasta.
Lue lisää: www.optimoriding.com







”Where the training methods meet.” Istun Englannissa Bury Farmin upeassa hallissa ja luen screeniltä The Dressage Convention –tapahtuman slogania. Odotukseni ovat korkealla, sillä tilaisuuden järjestäjien Carl Hesterin ja Richard Davisonin nimet nostattavat niitä aivan itsestään.


Legenda Davison liikututti yleisöä toteamalla, että kyseessä on melko ainutlaatuinen tilaisuus, onhan opettajina sekä maailman parhaan kouluratsukon (Charlotte Dujardin & Valegro) valmentaja Hester että maailman paras koulutuomari Stephen Clarke. Esiintyjäkaartia väritti upeasti myös maailman parhaan kouluratsukon kür-musiikin säveltäjä Tom Hunt. Lisäksi yleisö sai nauttia maailmanennätys-poniratsastaja Pheobe Petersin ja brittien voitokkaan ponijoukkueen valmentaja Peter Storrin yhteistyöstä areenalla sekä Espanjalaisen ratsastuskoulun huippuratsuttaja Flourian Bacherin maastakäsintyöstä sekä valmentamisesta.


Mielenkiintoisen lisän toi myös brittijoukkueen vikellysvalmentaja Jenny Leggate vikeltäjineen. Hän puhui ”sweet pointista” eli siitä muuttuvan tasapainon pisteestä, joka on hyvällä kehonhallinnalla mahdollista hevosen selässä saavuttaa. Katseltuamme hetken huimaa akrobatiaa laukan tahdissa, ei kukaan tainnut jäädä kyseenalaistamaan istuntatreenin merkitystä keskivartalon- ja koko kehon hallinnalle. Mikäli et löydä tarpeeksi rauhallista vikellyshevosta treeniä varten, Bacher vinkkasi, että heillä Espanjalaisessa Ratsastuskoulussa ratsastajat harjoittelevat ratsastusta ensimmäiset kaksi vuotta vain liinassa istuen.


Fysiologiasta ja anatomiasta oltiin myös yhtä mieltä esiintyjien kesken. Hevosen rakenne on valittava sen käyttötarkoituksen mukaan – on epäeettistä pyytää hevoselta jotain, mihin se ei pysty tai mikä ei ole sille luontaista. Toinen yksimielisyys löytyi harjoittelun monipuolisuudesta ja lepo-rasitussuhteesta. Jos yhtä ja samaa liikettä harjoitellaan samassa kehon asennossa yhä uudelleen ja uudelleen, käytössä olevat lihakset väsyvät. Klinikalla nähtiin todella monipuolista, voimistelumaista työskentelyä väistöistä ja taivutuksista siirtymisiin askellajin sisällä ja niiden välillä eri kehon pituuksissa ja muodoissa. ”Hevosen täytyy oppia työntämään ja istumaan takajaloillaan”, yksinkertaisti Hester valmennustavoitteitaan. Esiintyjät pitivät huolen siitä, että hevosen keho ja mieli saivat työtä ja lepoa sopivassa suhteessa. 


Siitä, miten hevonen oppii, puhuttiin myös paljon. Kaksi asiaa nousi ylitse muiden: Rento mielentila – niin hevosen kuin ratsastajan - ja toisaalta johdonmukaisuus ja tarkkuus apujen läpiviennissä. Minua ilahdutti erityisesti kaikkien esiintyjien valmennustyyli: Kannustavuus, positiivisuus ja tyyneys yhdistettynä määrätietoisuuteen ja vaativuuteen sekä ratsukkokohtainen luovuus ja omistautuminen.


Erittäin makeina kirsikkoina kakun päällä olivat koulutuomari Clarke ja säveltäjä Hunt. Meillä oli erityinen mahdollisuus seurata Clarken sanallista tuomarointia reaaliajassa ratsukon ollessa kouluradalla. Sen jälkeen hän valmensi ratsukkoa haastavissa osa-alueissa ja johdatti ratsukon parempiin pisteisiin. Tämän valmentajan kun saisi kotiin… Jos yhden vinkin voin antaa teille kaikille, niin ratsastakaa kulmat huolella! Ja muistakaa, että tuomarit eivät ole meitä vastaan, vaan heidän tehtävänsä on viedä meitä eteenpäin.


Hunt sen sijaan demonstroi oikean musiikin valintaa areenalla liikkuneelle ratsukolle. Hänen neljä parasta vinkkiään olivat:


1. Käytä hevosen luonnollista tempoa musiikin tempona, muuten joudut kiirehtimään tai hidastelemaan.
2. Valitse tyyli – pysy siinä kaikkien askellajien läpi! Näin saat yhtenäisen ja harmonisen kokonaisuuden.
3. Kerro musiikillasi tarina. Vaikuta sen avulla tuomareiden ja katsojien tunteisiin.
4. Musiikin tehtävä on tukea hevosen parhaita puolia ja ehkäpä jopa häivyttää kehitettäviä alueita.

Jäimme pohtimaan matkaseuranani toimineen eläinlääkäriystäväni kanssa kouluratsastusmaailmaa tämän upean eri metodeita yhdistäneen viikonlopun pohjalta. Hän totesi osuvasti, että aina silloin, kun uskotaan vain yhteen ääripäähän, ollaan vaarallisilla vesillä. Mielestäni paras valmennusmetodi on sellainen, joka ottaa avoimesti ja monipuolisesti huomioon erilaiset tavat ja keinot valmentaa ratsukkoa, joka perustuu tieteeseen ja johdonmukaisuuteen, on aina perusteltavissa, ja eettinen hevosta sekä ratsastajaa kohtaan. Oman metodin kehittäminen on avain yhä parempiin tuloksiin. Haastan siis kaikki valmentajat ja ratsastajat avoimuustalkoisiin: Maailmassa on todella paljon osaamista, josta et vain ole vielä tietoinen!