Tiden kommer

08.07.
2014

Essi Antila

Essi Antila

Asuu: Sahalahdella
Motto: Kulje lempeästi kohti unelmiasi - nauttien matkasta.
Lue lisää: www.optimoriding.com







Essi Antila

Olin hädin tuskin yläasteella, kun ensimmäinen ponini lopetettiin. Lukioiässä jouduin itkemään vuoden sisällä kahden oman hevoseni poismenoa. Opiskeluaikanani jouduin sulattamaan tulevan varsani kuolemisen jo ennen maailmaantuloaan. Nyt vuoden sisällä taivaaseen on lentänyt yksi tammani, minulle vasta talvella tullut hevonen saa laiduntaa kesän ennen vihreämmille niityille siirtymistä nivelrikkojen takia, yksi on ollut yli vuoden sairaslomalla ja kuntoutuksessa tapaturmaisen nivelsidevamman takia ja viimeinen on poistettu ratsastuskäytöstä kaularangassa sijaitsevan hermoahtauman johdosta - mikä tarkoittaa siis sitä, että tällä hetkellä minulla on omistuksessani kolme hevosta, joista yhdelläkään en voi ratsastaa.

Hevosen ostaminen se vasta vaikeaa on ollutkin. Suurin osa ratsutettavaksi tulleista hevosista on ontunut jo meille tullessaan ja olen joutunut lähettämään ne takaisin. Ja auta armias, jos ilmoitan hevosen kilpailuihin tai suunnittelen sitä, se alkaa ontua. ”Ryminällä tavoitteisiin” –moton sijaan minulle toimii paremmin kannustuslause ”Elä päivä kerrallaan”. Sen verran taikauskoiseksikin olen tullut, etten ole enää uskaltanut kirjailla huopiin hevosteni nimiä, sillä jokainen niistä on jouduttu pian kuoppaamaan näin tehtyäni.

Ihmiset yrittävät lohduttaa minua sanomalla, että on niin epäreilua, että niille, jotka pitävät hevosistaan niin hyvää huolta ja tarjoavat loistavat elinolosuhteet, tapahtuu tällaista. Aika moni on pohtinut, että miten paljon minulla onkaan mennyt aikaa ja rahaa hukkaan näiden hevosteni kanssa. ”Essi, eikö sinun kannattaisi jo luovuttaa?” ”Onko tuossa mitään järkeä?” Osa taas vitsailee kanssani huonosta tuuristani, kun ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Mutta mitä jos minulla ei olisi koskaan ollut näitä hevosia elämässäni?

Olisinko seissyt palkintojenjaossa pronssimitali kaulassa seuramestaruukissa onnellisena junnuna? Olisinko laukannut mäkiä kyynelten valuessa silmistäni? Olisinko voinut mennä iltamyöhään talliin kuuntelemaan hörähtelyä ja rauhoittavaa heinänrouskutusta?

Olisinko päätynyt Hollantiin ratsuttamaan upeita friisiläisoreja? Tai Saksaan näkemään, mitä kouluratsastus on? Kun hevonen ja ihminen ovat täydellisessä yhteistyössä? Tai ensimmäisiin Laatuarvosteluihini esittämään itse kouluttamani tamman?

Olisinko kokenut ensimmäisen sisäänratsastukseni tuottamaa riemua ja onnistumisen kokemuksia? Tai päätynyt opiskelemaan hevosenvalmennusta ja hevoshierontaa, jotta voisin treenata hevosiani mahdollisimman optimaalisesti ja yrittää välttää vammoja parhaani mukaan? Olisinko ryhtynyt opiskelemaan hevosen käyttäytymistiedettä ja oppimisteoriaa ilman vaikeaa tammaani?

Olisinko itkenyt ilosta tehdessäni ensimmäisiä kakkosia ja ykkösiäni? Olisinko ikinä tuntenut mitään yhtä upeaa kuin passagessa istuminen? Tai laukkapiruettia, jossa valtava hevonen kääntyy höyhenenkevyistä avuistani allani 360 astetta? Olisinko ikinä kokenut yhtä voimakasta onnen tunnetta, kuin mitä hevosen selässä voi tuntea?

Olisinko saanut kokea upeita fiiliksiä valmennettavieni onnistumisista? Olisinko oppinut tuntemaan näitä upeita ja osaavia ihmisiä elämässäni, joita voin nyt kutsua tiimikseni ja parhaimmiksi ystävikseni? Olisinko oppinut päästämään irti ja olemaan kiitollinen kaikista niistä hevosista, jotka matkan varrelleni on annettu?

Olisiko minulla näitä tavoitteita kilpailijana ja valmentajana, tätä osaamista ja kokemuksia, joita elämä hevosteni kanssa on minulle tuonut?

Teille, kohtalotoverit: Kaikella on tarkoituksensa. Jokainen hevonen, joka matkallemme osuu, on täällä syystä. Ja vaikka matka tavoitteisiin olisi ajoittain kivinen, tiden kommer, aika tulee - kun hetki on oikea ja olemme valmiita.