”Where the training methods meet.” Istun Englannissa Bury Farmin upeassa hallissa ja luen screeniltä The Dressage Convention –tapahtuman slogania. Odotukseni ovat korkealla, sillä tilaisuuden järjestäjien Carl Hesterin ja Richard Davisonin nimet nostattavat niitä aivan itsestään.

Olin hädin tuskin yläasteella, kun ensimmäinen ponini lopetettiin. Lukioiässä jouduin itkemään vuoden sisällä kahden oman hevoseni poismenoa. Opiskeluaikanani jouduin sulattamaan tulevan varsani kuolemisen jo ennen maailmaantuloaan...

Pelkkiä sinivalkoisia ruusukkeita, huippufiiliksiä ja yhtä ratsastuksellista juhlaa! Eksponentiaalista kehitystä, vain hyviä ratsastuksia ja aina täydessä tikissä oleva hevonen! Kuulostaako tutulta? - Ei minustakaan...

Miksi tarvitsemme käyttäytymistiedettä ja oppimisteoriaa hevosenkouluttamisessa? Mitä jos ongelmat hevosen kanssa eivät liitykään johtaja-asemaasi vaan yksinkertaisesti siihen, että koulutuksessa on epäonnistuttu?